ROBIN saapui perheensä kera visiitille tänne Syvänniemelle. Robinillahan on ikää reilut seitsemän kuukautta. Koiruli näyttää minun silmiini kauniille, taittaa korvansakin oikein. J-koukkukin hännästä löytyy.
Alkuun Robin ujostelee kovin. No, en yhtään ihmettele kun isä-koira eli Spede ja Lilac (onkohan se jonkinlainen iso-puolitätinen Robinille ) meuhkaavat aitauksessa ja Robinille vieras ympäristö vieraine ihmisineen. Ulkona on melkoisen vilakka keli, joten siirrymme sisälle, jonne Robin tuleekin reippaasti.
Kuljettelen Robinia hihnassa ja rapsuttelen sekä tutkailen koirulaista. Käytän välillä aikuisen mieshenkilönkin tutkailtavana Robinia. Herkkupalat alkavat maistumaan, joten pikkuhiljaa Robin kotiutuu.
Suuri tuki ja turva on Robinille perheen pieni poika. Robin tykkää lapsista ja tulee niiden kanssa erinomaisesti toimeen.
Menemme taas sitten ulos. Minun taluttamana, no hiukka koira katsoo, että tuleeko perhe mukana. Ulkona annan koiran talutimen koiralle vieraalle miehelle. Huomaa kuinka koira ei oikein tunne oloaan kotoisaksi. Katseellaan hakee perhettään.
Oli erittäin mukava nähdä Robinia perheineen ja kuinka tärkeä koiralle perheensä on. Vaikka Robin sisaruksineen on jo melkoisen isoja, niin pitäisi aina muistaa, ettei niillä ole vielä hirveesti ikää, vaan ne ovat vielä pentuja. Omistajien ei kannata tuntea huonoa omaatuntoa jos ei ole ennättänyt koiran kanssa touhuta niin paljoa kuin on ajatellut. Elämässä on paljon muutakin ja koskaan ei tiedä mitä kiireitä/tapahtumia elämä tuo tullessaan.
Kiitoksia Riitta, Reetta sekä lapset ja Robin vierailustanne. Teitä oli ihana nähdä. Onnea tuleviin koitoksiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti